Nimetön suunn.malli (58)

Tukiperheen merkitys lapselle ja hänen huoltajilleen voi olla arjen pelastaja

Eräs tukiperheessä käyvä nuori kertoi, että tukiperheessä käynti tarkoittaa hänelle ”vapautta omasta perheestä” ja ”irtiottoa arjesta”. Niin kuin sadat muutkin nuoret Suomessa, hän on käynyt tukiperheessä lähes 10 vuotta, yhtenä viikonloppuna joka kuukausi, jotkut jopa joka toinen viikonloppu. Aika paljon. Jos minä kävisin samassa paikassa säännöllisesti yhden viikonlopun kuukaudessa, voisiko tämä paikka tuntua toiselta kodilta? Ainakin perheeltä se saattaisi tuntua.

Kun lapsilta on kysytty, mikä tukiperheessä on parasta, useampi lapsi sanoo, että tukiperheessä on niin rauhallista. Kaikissa tukiperheissä ei toki ole rauhallista, toiset lapset kaipaavatkin toimintaa. Mutta ne lapset, joiden kotona on lapsen mielestä rauhatonta, syystä tai toisesta, tuntuvat kaipaavan rauhaa. Moni lapsi, jolla on neurologisia haasteita, kokee, että elämässä on liikaa virikkeitä. Keskittyminen häiriintyy, oma mieli karkailee ja levottomuus lisääntyy. Näiden lasten kohdalla tukiperheen rauhallisuus tuo ehkä hengähdystaukoa oman mielen kuormittumiseen. Ja jostain syystä lapsen arjessa olevat ongelmat eivät usein tukiperheessä edes näy.

Yleensä lapset odottavat tukiperhettä yli vuoden. Tukiperheen tarve on kuitenkin yleensä lähtöisin lapsen huoltajan tarpeesta ja toiveesta. Vuosi voi siis tuntua pitkältä ajalta erityisesti lapsen vanhemman mielestä. Lapsi ei aina edes tiedä, mitä hän odottaa. Mikä on tukiperhe? Hoitopaikka, varamummola, maatilapaikka, kummitäti tai kummisetä.  Muun muassa tällaisiksi olen lapsen kuullut nimittävän itselle vierasta paikkaa, jossa hän säännöllisesti käy.

Lasten vanhemmat ovat usein kovin yksin kasvatushaasteiden keskellä, ilman läheisverkostoa. Usein näillä lapsilla toinen vanhempi ei ole mukana hänen elämässään, tai on epävarmaa, milloin lapsi häntä tapaa. Tukiperheessä lapsi saa usein kokemuksen ydinperheestä, jossa on kaksi vanhempaa. Joillakin vanhemmilla on niin totaalista uupumusta ja väsymystä, että ilman tukiperhettä on olemassa riski, että tilanne pahenee entisestään. Tukiperhe mahdollistaa lapsen vanhemmalle voimavarojen palautumista, jonka ansiosta hän on seuraavalla viikolla lapselle läsnä olevampi aikuinen. Joissakin perheissä on kaksi vanhempaa, joiden parisuhdeaika on niin kortilla, että lapsen perhe uhkaa hajota. Tukiperhe voi ennaltaehkäistä niin paljon, jopa lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle. Parhaimmillaan tukiperhesuhteesta tulee lapselle elinikäinen ihmissuhde.

Toiset perheet toimivat lapsen tukiperheenä muutaman vuoden, toiset perheet toimivat lapsen tukiperheenä useita vuosia, jopa siihen asti, kunnes nuori täyttää 18 vuotta. Yleensä lapset aloittavat tukiperheessä käynnit leikki-iässä tai alakouluikäisinä, jolloin he näyttävät sopeutuvan uuteen hoitopaikkaan parhaiten. Tukiperheinä toimii lapsiperheitä ja yksinasuvia aikuisia sekä lapsettomia pariskuntia. Jokaisella perheellä on omat vahvuutensa erilaisten lasten auttamiseen. Onpa tukisuhde muutaman vuoden kestävä tai useita vuosia toimiva, kokemukseni mukaan nämä ovat merkityksellisiä ihmissuhteita lapselle. Huoltajalle tai huoltajille tukiperhetoiminta voi olla arjen pelastus.

Miksi nuori kokee tarvitsevansa vapautta omasta perheestä? Ehkä siksi, että hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi. Ehkä siksi, että hänellä on kotona sääntöjä ja rajoja, joita tukiperheen ei tarvitse viikonloppuisin pitää. Ehkä kotona on sisaruksia, joiden kanssa on kinaa ja riitoja. Kerroin nuorelle, mitä olin kirjoittanut. Hän sanoi, että kaksi näistä pitää paikkansa. Kotona ei kuulemma ole sääntöjä ja rajoja, hän saa tehdä siellä mitä huvittaa. Tukiperheviikonlopun päätteeksi nuori olikin sanonut, että ihanaa, kun tänään pääsee kotiin. Sinne omaan kotiin.

Sari Holmi
Tukiperhetoiminnan vastuutyöntekijä
sosiaaliohjaaja
Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä / Perhehoitoyksikkö Pihlaja

Lisätietoa tukiperhetoiminnasta:
www.perhehoitoyksikkopihlaja.fi
Instagram: @perhehoitoyksikkopihlaja
Facebook: Perhehoitoyksikkö Pihlaja